On jäänyt kertomatta, mitä viikko sitten tapahtui, kun kävin isäni luona kylässä ja annoin demolehden näytille. Sitä ennen en ollut Koirafanitus-suunnitelmistani hänelle mitään puhunut, koska en halunnut hänen lannistavan haaveitani lehden perustamisesta. No, nyt sitten sain tunnustusta. Näin kaikki kävi:

Isä otti lehden käteensä, laski pöydälle ja kävi viemässä sen vieressä olleen leipälautasen toiseen huoneeseen ruokapöytään. Sitten hän palasi takaisin, istuutui ja selasi lehden läpi mitään varsinaisesti lukematta. Minä odotin kommentteja henkeäni pidätellen. Sitten isä sulki lehden ja siirsi sen sivuun. Hetken eteensä tuijoteltuaan hän kääntyi, katsoi minua silmiin ja sanoi: ”Jokos minä kerroin sinulle, että minulla on ensi viikon torstaina silmälääkäriaika?” 

päätoimittaja Liisa